Il compositore Risto Laitinen dirige il coro di Tuira dal 1998.
Il coro ha eseguito, tra gli altri, "Piccola messa solenne" di 
Rossini e grandi opere per coro di Kodály e Janácek. Inoltre ha 
presentato opere di Risto Laitinen, ad esempio la  breve opera 
"Talo" (casa) nel 1997, con l'orchestra della città di Oulu 
(sezione musica da camera).

Il coro ha celebrato i suoi 30 anni con la commedia musicale 
di Laitinen "Nostalgia".

L'autore Tuulia Aho collabora con Risto Laitinen da molti anni.
La collaborazione ha portato alla luce una serie di canzoni come 
"Lost Worlds" e la breve opera "Talo" (casa). Tuulia Aho è autore 
dal 1980 ed ha pubblicato 14 libri. Gli ultimi sono due romanzi 
fantastici, "Kuikansulka" (la piuma d'immersione) e "Pääsky ja yötuuli" 
(la rondine ed il vento della notte).

Anne Ålander è professore di musica e di drammaturgia a Madetoja, 
l'istituto universitario di musica di Oulu. Ha realizzato molte 
commedie musicali e parti per bambini e giovani nelle scuole ad Oulu. 
Inoltre, insegna istruzione musicale all' Università di Oulu e dirige 
gruppi di adulti nella scuola specializzata in teatro di Oulu.

Tarja Kannus-Kivelä è insegnante e professore di drammaturgia. 
Ha insegnato drammaturgia e retorica in Oulu ed a molti compagnie; 
ha cantato con Tuiran Kamarikuoro tra il 1986 ed il 2001 ed ha 
partecipato a molte produzioni d'opera. Ha diretto diverse opere, 
tra le altre le composizioni musicali di Risto Laitinen, "Talo" e 
"Nostalgia".

La soprano Sari Hourula è diventata pedagoga ufficilae nel 1998 con 
menzione d'onore sotto l'istruzione di Airi Tokola. Dal 2004 studia 
"istruzione d'opera" all'accademia Sibelius sotto l'insegnamento di 
Anita Välkki. Ha superato l'esame con menzione d'onore nella primavera 
del 2007. In più ha studiato al politecnico di Oulu, specializzandosi 
nei corsi di Yuri Statnik, Halina Slonicka, Magdalena Blahusiakova 
e Sirkka Haavisto. Sari Hourula ha avuto il primo ruolo con Otto 
Vallenius nel 2003. E' responsabile anche dell'eloquio dei cantanti. 
Fra i ruoli di scena di Sari Hourula c'è ad esempio Lady Billows 
nell'opera "Albert Herring de Britten", Catherine della Russia nella 
prima rappresentazione da parte di Fjäril Vingad di "Ilkka Kuusisto", 
e Tiina nell'opera "Lakeuksien lukko" di Pekka Kostiainen l'estate 2007. 
Ha partecipato anche alle produzioni d'opera di Oulu, ad esempio 
"Le ultime tentazioni" (Viimeiset kiusaukset) di Kokkonen e "Juha" 
di Madetoja. È stata solista in molte produzioni per la chiesa 
(tra le altre "Stabat Mater" di Rossini, "Oratorio Natale" di J.S.Bach 
e "Passion" di Marc) e nelle prime rappresentazioni di alcune opere 
su scena (ad esempio "Kohlenberg").

Il violinista Ismo Sirén ha lavorato nello Orcherstre Sinfoniche della 
radio finlandese, nell'orchestra dell'Opera nazionale e fin dal 1989 
come primo capo nell'orchestra sinfonica di Oulu. È il direttore 
nell'orchestra del festival d'opera a Savonlinna da 1995. In più, 
è a capo dell'orchestra del festival di Helsinki, diretto da 
Olli Mustonen; ha suonato a Tallinn, Colonia, Tokio, Pekino e 
Shanghai. Ha suonato molte volte come solista in varie orchestre 
per concerti o musica di camera. E'stato capo dell'orchestra sinfonica 
di Oulu molte volte. E'stato direttore artistico del festival di musica 
di Oulu tra 1994 e 2001 e sviluppa e dirige il dipartimento di Raudaskylä 
dal 2004.

La pianista Piia Knihtilä è diventata professore di piano nel 1999. 
Attualmente lavora come professoresse al conservatorio di Oulu. 
Ha avuto progetti d'accompagnamento per il coro di musica da camera 
di Tuira fin dal 1998, con la breve commedia musicale "Nostalgia" 
tra le altre. Inoltre, suona musica da camera in vari gruppi.

L'accordista Jukka Pietilä ha iniziato a suonare la fisarmonica da 
autodidatta nel 1984 ed ha continuato i suoi studi nell'accademia 
Sibelius tra 1990 e 1995 sotto la direzione di Matti Rantanen. Pietilä 
ha cominciato i suoi studi professionali al conservatorio di Oulu nel 
1997 con Timo Kinnunen come professore ed è diventato professore di 
fisarmonica nel 2002. Nei suoi studi di perfezionamento è stato 
menzionato con lode nel 2007.

Il bassista Jukka-Pekka Peltomäki ha fatto il suo tirocinio per diventare 
professore di musica nel 2004, scegliendo la tromba come strumento. 
Ha lavorato nella Sinfonia di Lahti, nella Sinfonia di Oulu e nell'orchestra 
dell'Opera nazionale in Finlandia. Peltoniemi è stato professore al 
conservatorio dell' Ostrobotnia centrale tra 2002 e 2004 e lavora come 
il professore di ottoni al conservatorio di Oulu, al dipartimento pop e 
jazz dal 2005.

Altri ruoli in Juhannusidylli (Idylle della notte estiva) sono svolti 
delle coriste Leena Reinman-Turunen, Esko Strömmer, Jyrki Okkonen e
Kaisamari Paananen.


Idillio della notte estiva:

Scene:

Atto 1

Il vecchio pelargonium (citazione, melodia e parole da parte di Kari 
Kuuva, accordo da parte di Risto Laitinen) - Coro, violino, harmonium,
piano, basso.

Dell'amore e del Substral (concime) (Composizione Risto Laitinen,  
parole Tuulia Aho) - Nonna, querelante, coro, violino, harmonium, piano, 
basso

Signora Hilima de Savo I (citazione, composizione e parole con E. Salama 
accordo da parte di Risto Laitinen)

Cantiere distante (Composizione Kaj Chydenius, parole Aulikki Oksanen, 
accordo Risto Laitinen) - Coro, violino, harmonium, piano, basso

Polca di Säkkijärvi (traditionale, arrangement Viljo Vesterinen) - 
Fisarmonica

Il treno arriva nel comune in cui si trova la capanna d'estate (Composizione 
Risto Laitinen, parole Tuulia Aho) - Coro

La mia altalena in cima (Composizione Oskar Merikanto, parole Larin-Kyösti, 
accordo Risto Laitinen)

"Sweet" soprani, coro, violino, piano, basso)

Discorrendo al caffè (Composizione Risto Laitinen, parole Tuulia Aho) - 
Nonna, querelante, coro, violino, harmonium, piano, basso)

Canzone da bere (Composizione Fredrick Pacius, parole R. R. R) - Quatour 
musicisti allegri

Intervallo (Composizione Risto Laitinen) - Violino, piano

Sono parte una notte d'estate (Traditionnelle, accordo Leevi Madetoja) - 
Ragazza, coro


Atto 2

Il tempo che fa durante le vacanze d'estate (Composition di Risto Laitinen, 
parole Tuulia Aho) - Choro, violino, harmonium, piano, basso
A tavola! (Composizione di Risto Laitinen, parole di Tuulia Aho) - 
Nonna, querelante, coro, violino, harmonium, piano, basso)

Va come sui fiori (Composition di Leevi Madetoja, parole di Eino Leino) - 
Quatour musicisti allegri, coro di uomini

Ora voglio essere (Traditionnelle, accordo Risto Laitinen) - Ragazzo, 
coro, violino, harmonium, piano, basso)

Su una collina, su una montagna (Composition di Risto Laitinen) - Ragazzo, 
coro

Io, non verrò su una collina, su una montagna (Composizione di Risto Laitinen, 
parole Tuulia Aho) - Ragazza, coro, violino, harmonium, piano, basso

L'agente di polizia con sua madre (citazione, melodia e parole con Mikko Syrjä, 
arrangemento Risto Laitinen - Ragazzo, violino, harmonium, piano, basso

Il vento ha piegato il vertice (della tradizionale, accordo Risto Laitinen) - 
Coro

Un'andata (Composition H. Hunter, parole J.Keller, accordo Risto Laitinen) - 
Coro, violino, harmonium, piano, basso

Un colpo (Composition Risto Laitinen, parole Tuulia Aho) - Ragazzo, violino, 
harmonium, piano, basso

Sono partiti prima di lui (Composition Risto Laitinen, parole Tuulia Aho) - 
Coro, violino, harmonium, piano, basso

Il paese dei sogni (Composizione e parole Unto Mononen, accordo RistoLaitinen - 
Ragazza, ragazzo, coro, violino, harmonium, piano, basso

Dopo San Giovanni (Composition Risto Laitinen, parole Tuulia Aho) - Coro, 
violino, harmonium, piano, basso

Ma l'estate è ora (Composition Risto Laitinen, parole Tuulia Aho) - Coro, violino, 
harmonium, piano, basso

...................................................................................
(traduzione OP, controllato da Eddy Andreis)

Tuiran kamarikuoro kiittää käännöstyöstä Olli Pajulaa ja Eddy Andreista.


 
Libretto (purtroppo solamente in finlandese)

1. Näytös

Kuoro:         

”Sinä yönä kukkaan puhkes vanha pelargonia.

Tuoksuun hehkuvaan se aukes,

ei kai sammu milloinkaan.”

Mummo:      

Rakkautta ja Substralia.

Pelargoniat tarvitsevat rakkautta ja substralia.

Ja juttelua.

Valittaja:     

Mummoista on pulaa,

aidoista mummoista, jotka kutovat sukkia

ja hoitavat kukkia.

Nykymummoja ei saa kiinni,

ne kiiruhtavat kuntosalille,

aerobiciin ja sijoitusneuvojalle.

eteenpäin suihkii kansa

kävelysauvoillansa

kansantalouteen.

Moni kokoo kännyköitä

silti moni on vailla töitä.

Kaikki osaavat lukea,

vaan eivät tahdo pukea

sanoiksi ajatuksiansa,

uinuvat muistoissansa,

onkohan tämä ansa

tämä nostalgia?

Varis:           

On suvi, lämmin ja suloinen kuin pystykorvan pentu. Juna kiitää halki Järvi –
Suomen heleiden koivikoiden -

Kuoro:         

”Juna vislas just poes Kouvolasta

ja se jyskyttel Kuopijoon päen –”

Varis:           

Junassa istuu yksinäinen nuorimies, soittaja, työtön muusikko -

Kuoro:

”Juna hiljaista miestä kuljettaa.

Kuka onkaan se mies, mihin matkustaa?

On ruskea salkku ja takki,

kumisaappaat ja lippalakki.

Juna hiljaista miestä kuljettaa.

Kuka onkaan se mies?

Mikä on se maa,

se jossa saa katsella yötöntä yötä?

Vaan aikunen mies on vailla työtä,

ja siihen se loppuu se vapaus.

Vai onko hän poikkeustapaus?”

Varis:           

Hän astuu junasta – siinä hän on!

(Poika nousee junasta)

Sweet sopranos+ naiskuoro:                  

Hän on viaton kuin vanamo,

kiihkeä ja monikerroksinen

kuin tummanpunainen ruusu.

On äidin laittamat eväät:

näkkileipää, maitoa

ja rasia Sisu-pastilleja.

Varis:           

Hänen perässään astuu asemalaiturille tyttö. He tutustuivat ravintolavaunussa.

(Tyttö nousee junasta jää pojan kanssa käsi kädessä seisomaan.)

Kuoro:

”Vaunusillalla yhtä tyttölasta

minä joutessan jututtammaan jäen –”

Varis:           

He saapuvat viettämään kesää samaan kesämökkikuntaan.

Kuoro:         

Juna saapuu kesämökkikuntaan,

siellä talvisin nukkuu untaan

kuusi mummoa ja yksi vaari

ja maallemuuttajaperhe

jolla maata on yksi aari,

perhe miettii, olikohan erhe

lähteä kaupungista

tänne lampaita laskemaan –

vaan: nyt on suvi ja huvilakausi,

koivu, tähti ja kotikuusi.

Päästään juhannusta juhlimaan –

ja rakkaus se - on aina uusi.

Sweet sopranos+ Kuoro:   

”Heilu keinuni korkealle, nythän on juhannusilta.

Mesimarja paistaa ja tuomi tuoksuu ja kuulas on taivahan silta.

Heilu keinuni korkealle, rintani riemuja laulan.

kedon helyt kullalle kuiskaen poimin ja solmin sen vihreän paulan.

Heilu keinuni korkealle, linnut ne laulavat häitä.

Minä olen nuori kuin päivänkukka, en muistele suruja näitä.”

Valittaja:     

Latte, espresso ja cappucino!

Ja hienouden huippu: mukikin on pahvia!

Eikö mistään enää saa tavallista kahvia?

Varis:           

Heiluen ja keinuen saapuu iloinen kvartetti ja houkuttelee pojan mukaansa saunaan –

(Mieskvartetti saapuu pyyhkeet lanteillaan, laulaa houkuttelevan juomalaulun.)

Kvartetti:     

"Ei veteen lähtehellä saa veikot tirkistellä,

vaan viini pikariin, vaan viini pikariin.

Ei vesiin voida luottaa,

vaan viini riemun tuottaa.

Siis tirkistämme niin,

vain viini pikariin."

(Poika poistuu saunojien kanssa.)

Varis:           

Tyttö poistuu surumielisenä laaksoa kohti.

Tyttö+ kuoro:                    

"Läksin minä kesäyönä käymään

 siihen laaksohon kussa kuuntelin päivää,

kussa lintuset laulaa, metsäkanatkin ne pauhaa

ja mun sydämeni etsi lepoa ja rauhaa.

Katsoin minä alas vetten puoleen,

näin rannalla tytön ihanan ja nuoren,

joka istui ja itki, katsoi aaltoja pitkin

ja hän oli niin surullinen joka hetki."

2. Näytös     

Varis:           

Tyttö palaa nopeasti, sillä alkaa sataa –

Kuoro:         

Kesälomasää ei päätä huimaa

Jos ei sada, on liian kuivaa

Jos taas sataa, loma on pilalla

Ei voi grillata lenkkiä illalla –

(Poika palaa kvartetin seurassa.)

Mummo:      

Nyt syömään! Lihapullia ja perunamuhennosta.

Ei syömättä jaksa!

Valittaja:     

On joka kuppilassa ruokalista uusi:

canelloni, fettucini, tortellini –

Ei sovi ihmedieettiini

lihapullat eikä muusi.

Varis:           

Poika on saanut puhuttua saunakaverinsa esittämään serenadin –

Kvartetti:     

”Hän kulkevi kuin yli kukkien, hän käy kuni sävelten siivin.

Niin norjana notkuvi varsi sen, kun vastahan vaiti ma hiivin.

Ja kuni mun voimani kukoistaa ja soi minun soittoni täällä,

sinislaulujen laineilla käydä hän saa ja kulkea kukkien päällä.”

Varis:           

Tyttö punastuu heleästi ja poika päättää kosia – hän väittää olevansa paitsi työtön muusikko,
myös taitava kirvesmies!

(Poika polvistuu tytön eteen.)

Kuoro:         

”Nytpä tahdon olla mä pienen mökin laittaja.

Seinät kun saan valmihiksi, toisen pään teen kammariksi.

Päähän toiseen pirttisen, sievän, kauniin, puhtoisen.

(Tyttö kääntää selkänsä.)

Varis:           

Tyttö ei vaikuta innostuneelta. Poika turvautuu järeämpiin psykologisen vaikuttamisen
keinoihin ja alkaa laulaa Chydeniusta –

Poika+ kuoro:                   

Kalliolle kukkulalle rakennan minä taloni.   

Tule, tule tyttö nuori jakamaan se mun kanssani.

Jollen minä sinua saa, niin lähden täältä kauas pois

muille maille vierahille, etten sua nähdä vois.

Tyttö:           

Ei, minä en tule kalliolle kukkulalle!

Kuoro:         

Hän puhuu!

Tyttö:           

Minä lähden Tampereelle!

Kuoro:         

Haa!

Tyttö:           

Tampereelle poliisikouluun!

Kuoro:         

Hoo!      

Poika:

"Poliisi ajaa sinisellä autolla, uaa, sinisellä autolla.

Poliisilla on pillit katolla, uaa, pillit katolla.

Poliisi pamputtaa kumisella pampulla, uaa, kumisella pampulla.

Poliisi uhkaa ihmisiä putkalla, uaa ..."

Varis (huolestuneena):        

Poika on kiivasluontoinen, hän on Pohjanmaalta ja puukko – puukko on

Kauhavalta. Suomalaista laatutyötä – ruostumatonta terästä!

(Poika on tempaissut puukon esiin ja lähestyy uhkaavasti tyttöä. Tyttö
taltuttaa pojan heittämällä tämän maahan judoheitolla.)

Tyttö:           

Minusta tulee poliisi!

Kuoro:         

Tuuli se taivutti koivun larvan ja meri oli lainehissa.

Minä vain istuin ja lauleskelin heilini kammarissa.

Nyt mua vierähän linnasta linnahan kantaen kahlehia.

Varis:           

Ei poikaa viedäkään vielä linnasta linnaan, sillä tyttö on onneksi käynyt
itsepuolustuskurssin. Tyttö nousee Tampereen junaan –

Poika jää yksin – ilman tyttöä, ilman töitä –

(Kännykkä soi kovaäänisesti.)

Poika:          

Haloo – ai mitä? Keikka – joo, kyllä sopii! Ai Ruotsiin vai? Koko kesäksi?

(kuuluvasti) Selvä, mä tuun –

Keikka, keikka keikka koko kesäksi.

Ruotsiin tuli keikka koko kesäksi.

Varis:           

Niin poikakin nousee junaan ehtiäkseen Ruotsinlaivaan –

Kuoro:         

Moni on lähtenyt ennen häntä

Ruotsiin, Sveitsiin, Amerikkaan

parempaan elämään,

rahan perässä – tai rakkauden.

Moni on jäänyt

uuteen maahan,

aavan meren tuolle puolen,

Satumaahan.

Poika, tyttö+ kuoro:         

"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa,

missä onnen kaukorantaan laine liplattaa.

Siellä kukat kaunehimmat luovat loistoaan.

Siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan.

Oi jospa sinne satumaahan kerran päästä vois,

niin lähitisi en linnun lailla sieltä koskaan pois.

Vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan,

vain aatoksissain kauas entää, sinne käydä saan."

Kaikki:         

Juhannuksen jälkeen alkaa suuri suvi,

syksyyn kesä kypsyy

ja lähestyy sadonkorjuun huvi.

Ja ainoan ja ensimmäisen rakkauden jälkeen                    

saapuu toinen, ainoa ja viimeinen.

Vaan: nyt on suvi ja huvilakausi,

koivu, tähti ja kotikuusi.

Päästään juhannusta juhlimaan –

ja rakkaus se - on aina uusi.

Mummo:      

(kipittää paikalle pannu kädessä): Entäs se kahvi?